B-Virtanen on Ilkka Heilän tuotantoa. Hän on kaarinalainen
vuonna 1956 syntynyt sarjakuvapiirtäjä, joka on piirtänyt sarjakuvia vuodesta
1970 lähtien. B-Virtanen alkoi kuitenkin ilmestyä vasta noin 1990. Heilä on tehnyt B-Virtasia 19 albumia ja
viisi muuta kokoelmaa, joista kolmeen on koottu albumeja. B-Virtasen pohjalta
on tehty yksi teatterinäytelmä.
Lukemani B-Virtanen, 20
vuotta ja vieläkin väsyttää, oli Ilkka Heilän 15. albumi. Albumi oli ”juhla-albumi”
Heilän jo 20 vuotta kestäneelle uralle. Teoksen kustantaja on Arktinen banaani
ja julkaisuvuosi 2009.
Albumissa on irrallisia, toisiinsa liittymättömiä, enimmäkseen
kolmen ruudun strippejä. Osa stripeistä muodostaa keskenään johdonmukaisen
tarinan. Albumi kertoo lopen kyllästyneestä B-Virtasesta, jota pompotellaan
töissä ja kotona. Töissä Virtasen esimiehet sysäävät hänellä koko ajan toinen
toistaan tärkeämpiä projekteja ja hoputtavat niiden tekemisessä. Töiden jälkeen
kotona häntä odottaa määräilevä vaimo Armi. Tämä hoitaa kotona kaikki päätökset
eikä Virtasella ole juuri ollenkaan sananvaltaa. Lisäksi heidän poikansa Markoa
saa olla aina läksyttämässä, tuloksetta. B-Virtasen ainoa ystävä luultavasti koko
maailmassa, on perheen kissa Pasi, joka kehrää kiltisti Virtasen sylissä.
Jokaisessa stripissä esiintyy saman
oloisia teemoja. Teemoiksi sopisi mielestäni mm. huono-onnisuus sekä se, että ”elämä potkii
päähän”.
Keskeisimpiä hahmoja albumissa on tietysti B-Virtanen itse,
hänen vaimonsa Armi ja heidän poikansa Marko, Virtasen työkaverit neiti Jantunen
ja Topi, Reino Murikka, Lennart Nilkén sekä johtaja Hynälä.
B-Virtanen on päähenkilö, jolla ei mikään tunnu onnistuvan. Hänen
ilmeensä ei juurikaan muutu albumin aikana vaan Virtanen on jatkuvasti
masentuneen ja apean näköinen. Hän työskentelee Oy Firma Ab -nimisessä
yrityksessä, jonka toimiala on epäselvä. Enimmäkseen hän tekee erilaisia
projekteja tietokoneellaan, tarkemmin Virtasen työtä ei kuvailla. Epäonnestaan
huolimatta Virtanen jaksaa päivästä toiseen, vaikkakin erittäin väsyneenä. Virtaseen
voin ainakin itse samaistua helposti, sillä työt tuntuvat vain kasautuvan eikä
elämä ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista. B-Virtasen "etunimestä" B ei kerrota mikä se on tai mistä se on tullut, vain se että hän itse pitää nimeään nolona.
Armi Virtanen on B-virtasen vaimo, joka on määräilevä ja hieman
lihava. Hän yrittää jatkuvasti laihduttaa muun muassa sauvakävelyn avulla.
Ruokaa hän ei itse laita, vaan Virtasilla syödään pelkkää mikroruokaa. Marko
Virtanen on Armin ja B-Virtasen 13-vuotias teinipoika, joka mm. luistaa kouluvelvollisuuksistaan,
tekee pikkurikoksia sekä myy vanhempiensa tavaroita heidän tietämättään.
Neiti Jantunen ja Topi ovat Virtasen työkavereita. Jantunen on koko
työpaikan ahkerin ja Topi on ehkä ainoa B-Virtasta alempi työntekijä, mutta saa
silti samaa palkkaa. Reino Murikka on työnjohtaja ja Virtasen lähin
esimies. Hän on keski-ikäinen, isokokoinen, kalju, hieman tyhmä ja kovalla
äänellä varustettu mies. Hän nauttii Virtasen läksyttämisestä ja vahtii tätä
koko ajan. Ahkeraksi Murikkaa eikä Lennart Nilkéniä voi kutsua, sillä
molemmat istuvat tekevät konttorilla aivan jotain muuta kuin töitä, kuten
esimerkiksi juovat kahvia ja lukevat lehtiä. Nilkén on Virtasen työpaikan yli-innokas
toimistopäällikkö. Nilkén on nuori, itserakas ja menestyvä. Hän ottaa aina kunnian kaikesta. Paikan pomo,
vanha ja huonokuuloinen johtaja Hynälä piipahtaa silloin tällöin sikari suussa
työntekijöiden keskuudessa. Työntekijöille hän keksii aina lisää työnkuvan ulkopuolella olevia tehtäviä,
kuten autonsa pesemistä tai mökkinsä kunnostamista.
Sarjakuvan miljöönä on suurimmaksi osaksi Virtasen työpaikka sekä koti.
Työpaikka kuvataan hyvin selkeästi tavallisen näköiseksi eikä mitenkään
normaalista poikkeavaan. Siellä on omat työpisteet työntekijöille ja
korkeampiarvoisimmille omat työhuoneet. Lisäksi talosta löytyy kahvihuone, mikä
korvataan albumissa kahviautomaatilla. Virtasen kotia ei olohuonetta (sohva) ja
keittiötä pahemmin esitellä. Virtasen ja Armin sekä Markon makuuhuoneet
saattavat kuitenkin jossain kuvassa piipahtaa.
B-Virtasen kuvitus on enimmäkseen mustavalkoista, mutta värillisiä
sivujakin löytyy. Piirrostekniikka ja taustat ovat hyvin yksinkertaisia ja ehkä
jokseenkin tylsiä. Se toisaalta sopii B-Virtasen olemukseen sekä sarjakuvan
aiheeseen. Kaikki kuvat ovat piirretty samankokoisina ja suurimmaksi osaksi
samasta kuvakulmasta, joitain poikkeavuuksia kuitenkin aina löytyy. Sarjakuvassa
itse näen ensin piirretyn kuvan ja vasta sen jälkeen huomioin tekstin. Kuvien
avulla ymmärtää stripin keskeisen asian, mutta tekstit täydentävät ja
tarkentavat kuvien antamaa sanomaa sekä korjaavat väärinymmärryksen, jos
sellainen on tullut.
Valitsemassani albumissa tai oikeastaan koko B-Virtanen
sarjakuvakokonaisuudessa minua eniten kiinnosti hahmon tylsä elämä. Se on niin
arkipäiväistä ja kaikki varmasti tietävät tunteen kun kaikki kaatuu päälle eikä
mitään jaksaisi tehdä.
