George Orwell – Eläinten vallankumous

Kysymykset

 1) Mihin tapahtumaan kirjan tapahtumat sijoittuvat ja perustuivat?
 2) Ketä mikäkin eläin esitti?
 3) Miksi teos sensuroitiin?
 4) Minkälainen oli kirjan vastaanotto?

Vastaukset

1)  George Orwell kirjoitti Eläinten vallankumouksen toisen maailmansodan loppuaikana. Orwellin innoituksena kirjalle toimi Venäjän vallankumous ja tämän selvitettyäni ymmärsin kirjan tapahtumat selkeämmin.

2)   Huonon historiantuntemukseni vuoksi en aluksi ollut varma ketä mikäkin eläin esitti. Löysin nettisivun (linkki alapuolella), josta pystyin helposti tarkastamaan eläinten vertaukset historiallisiin henkilöihin. https://en.wikipedia.org/wiki/Animal_Farm#Characters

3)   Sensuroinnin syytä en aluksi tajunnut, sillä mielestäni se ei vaikuttanut kirjalta, joka olisi pitänyt sensuroida ainakaan, jos teos olisi julkaistu nykyaikana. Kun löysin sensuroinnin syyt, mietin kirjan tapahtumia uudestaan ja ymmärsin sensuroinnin syyn. Kirjaa ei suostuttu julkaisemaan mm. sen neuvostoliittovastaisen luonteen vuoksi. Kirjassa eräs karju, Napoleon ”esittää” Stalinia, eikä kirja kuvaile häntä positiiviseen sävyyn. Eläinten vallankumousta ei siis haluttu julkaista, ettei se rikkoisi välejä Neuvostoliiton kanssa.  Myöskään se ei sopinut sen ajan poliittiseen tilanteeseen.
4) Kirja ei alussa saanut kovin hyvää palautetta. Se kuvailtiin hämmentäväksi ja surulliseksi, mikä se mielestäni onkin. Tosco Fyvel kertoo, että tänä päivänä kirja on poliittinen satiiri hyvällä pointilla, mutta jonain päivänä se voi olla pelkkä satu. Mielipide kirjasta on muuttunut alusta parempaan suuntaan.

Eläinten vallankumous on George Orwellin teos vuodelta 1945. Hän kirjoitti sitä vuodet 1943-1944 mutta sai sen julkaistuksi vasta 1945.  Eläinten vallankumous on Orwellin tunnetuimpia teoksia romaanin 1984 ja muistelmateoksen Katalonia, Katalonia ohella.

"Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".

Kirjassa juoppo maanviljelijä, Mr. Jones, omistaa maatilan nimeltä Kartano. Hän kuitenkin laiminlyö eläinten hoidon ja keskittyy vain kittaamaan viinaa kurkkuunsa. Eläimet ovat kyllästyneet tähän ja päättävät vanhimman ja viisaimman karjun, Majurin, ohjeiden avulla tehdä vallankumouksen maatilalla.

Sikojen johdolla vallankumous päättyy eläinten hyväksi ja Kartanon omistaja renkeineen karkoitetaan maatilalta. Siat ottavat tehtäväkseen tilan johtamisen ja ne kokoavat edesmenneen Majurin ajatuksen ”animalismiksi” ja alkavat elää sen periaatteiden mukaisesti. Ne sopivat myös seitsemän käskyä, joita on noudatettava: 1) jokainen kahdella jalalla kulkeva on vihollinen, 2) jokainen neljällä jalalla kulkeva tai siivekäs on ystävä 3) yhdenkään eläimen ei pidä käyttää vaatteita, 4) yhdenkään eläimen ei pidä nukkua vuoteessa, 5) yhdenkään eläimen ei pidä juoda alkoholia, 6) yhdenkään eläimen ei pidä tappaa toista eläintä sekä 7) kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia. Karjut, Napoleon ja Lumipallo ovat kuin vastakohdat ja ajautuvat riitoihin maatilan johdosta vallankumouksen jälkeen ja tämän seurauksena Lumipallo karkotetaan tilalta. Napoleon sekä tilan muut siat ottavat tilan haltuunsa, jonka aikana muiden eläinten olot huonontuvat pikkuhiljaa. Siat alkavat yhä enemmän haalia etuisuuksia käyttäen tekosyynä sitä, että he ovat tilan aivot ja he tarvitsevat näitä etuja pystyäkseen johtaa vallattua maatilaa. Muut eläimet hieman epäröivät sikojen perusteluja, mutta eivät pistä hanttiin. Eläimet jatkavat maatilan töitä normaalisti, vaikka ihmisiä ei olekaan. Siat alkavat kuitenkin ottaa valtaa enemmän ja enemmän Eläintilalla ja maatilan olot alkavat muistuttamaan yhä enemmän samalta ennen kuin Jones oli häädetty pois. Ne muuttavat Jonesin taloon asumaan, syövät siellä ja nukkuvat siellä. Ne myös alkavat kävelemään kahdella jalalla yhteisesti laadittujen sääntöjen vastaisesti. Ne alkavat kohdella toisia eläimiä alempi arvoisesti sekä teloittavat muutamia vastarinnan aiheuttajia. Kirja loppuu siihen kun Napoleon ja sen seuraajat istuvat ruokapöydässä muiden tilojen omistajien kanssa eikä ikkunasta katselevat eläimet osaa erottaa kummat ovat sikoja ja kummat ihmisiä. 

Juonessa esiintyy muitakin tunnettuja henkilöitä Stalinin lisäksi. Siellä nähdään mm. Molotov, joka toimii Vinkuna Napoleonin (Stalin) viestinviejänä. Myös jykevä työhevonen Jysky on suuressa roolissa, sillä hän ei kyseenalaista sikojen hallitusta vaan tekee töitä kahden iskulauseen voimilla: "Minä teen kovemmin työtä!" ja "Napoleon on aina oikeassa!". Jyskyä verrataankin Stakhanovite Moment-nimiseen raa'an työn edustajiin, jotka seurasivat Aleksei Stakhanovin esimerkkiä kovasta työstä. Jokaisen kirjan henkilön tai eläimen taakse kätkeytyy todellisuuden hahmo. 

Kirja mielestäni kuvaa hyvin myös tätä päivää ja todellisuutta, vaikka se on kirjoitettu jo 1900-luvun alkupuoliskolla. Kirjan sanomaa kutsutaankin ajattoman pelottavaksi. En usko, että tämä kirja koskaan ns. vanhenee. Sitä voi lukea aina uudestaan ja uudestaan ja joka kerran jälkeen pääsee historiaan enemmän jyvälle. Kirja on myös kirjoitettu satiiriksi, mikä teki siitä vähän rennomman luettavan historiallisista tapahtumista kuin historian kirjoista luettuna. 
 

Niin arkipäiväistä ja tylsää, mutta silti kiehtovan hauskaa

B-Virtanen on Ilkka Heilän tuotantoa. Hän on kaarinalainen vuonna 1956 syntynyt sarjakuvapiirtäjä, joka on piirtänyt sarjakuvia vuodesta 1970 lähtien. B-Virtanen alkoi kuitenkin ilmestyä vasta noin 1990.  Heilä on tehnyt B-Virtasia 19 albumia ja viisi muuta kokoelmaa, joista kolmeen on koottu albumeja. B-Virtasen pohjalta on tehty yksi teatterinäytelmä.                                                                                                                                                         

Lukemani B-Virtanen, 20 vuotta ja vieläkin väsyttää, oli Ilkka Heilän 15. albumi. Albumi oli ”juhla-albumi” Heilän jo 20 vuotta kestäneelle uralle. Teoksen kustantaja on Arktinen banaani ja julkaisuvuosi 2009.

Albumissa on irrallisia, toisiinsa liittymättömiä, enimmäkseen kolmen ruudun strippejä. Osa stripeistä muodostaa keskenään johdonmukaisen tarinan. Albumi kertoo lopen kyllästyneestä B-Virtasesta, jota pompotellaan töissä ja kotona. Töissä Virtasen esimiehet sysäävät hänellä koko ajan toinen toistaan tärkeämpiä projekteja ja hoputtavat niiden tekemisessä. Töiden jälkeen kotona häntä odottaa määräilevä vaimo Armi. Tämä hoitaa kotona kaikki päätökset eikä Virtasella ole juuri ollenkaan sananvaltaa. Lisäksi heidän poikansa Markoa saa olla aina läksyttämässä, tuloksetta.  B-Virtasen ainoa ystävä luultavasti koko maailmassa, on perheen kissa Pasi, joka kehrää kiltisti Virtasen sylissä.                                                                                                                                                          

Jokaisessa stripissä esiintyy saman oloisia teemoja. Teemoiksi sopisi mielestäni mm. huono-onnisuus sekä se, että ”elämä potkii päähän”.

Keskeisimpiä hahmoja albumissa on tietysti B-Virtanen itse, hänen vaimonsa Armi ja heidän poikansa Marko, Virtasen työkaverit neiti Jantunen ja Topi, Reino Murikka, Lennart Nilkén sekä johtaja Hynälä.                                                                                                                                                                                                                                                                                                         

B-Virtanen on päähenkilö, jolla ei mikään tunnu onnistuvan. Hänen ilmeensä ei juurikaan muutu albumin aikana vaan Virtanen on jatkuvasti masentuneen ja apean näköinen. Hän työskentelee Oy Firma Ab -nimisessä yrityksessä, jonka toimiala on epäselvä. Enimmäkseen hän tekee erilaisia projekteja tietokoneellaan, tarkemmin Virtasen työtä ei kuvailla. Epäonnestaan huolimatta Virtanen jaksaa päivästä toiseen, vaikkakin erittäin väsyneenä. Virtaseen voin ainakin itse samaistua helposti, sillä työt tuntuvat vain kasautuvan eikä elämä ole todellakaan mitään ruusuilla tanssimista. B-Virtasen "etunimestä" B ei kerrota mikä se on tai mistä se on tullut, vain se että hän itse pitää nimeään nolona. 

Armi Virtanen on B-virtasen vaimo, joka on määräilevä ja hieman lihava. Hän yrittää jatkuvasti laihduttaa muun muassa sauvakävelyn avulla. Ruokaa hän ei itse laita, vaan Virtasilla syödään pelkkää mikroruokaa. Marko Virtanen on Armin ja B-Virtasen 13-vuotias teinipoika, joka mm. luistaa kouluvelvollisuuksistaan, tekee pikkurikoksia sekä myy vanhempiensa tavaroita heidän tietämättään.

Neiti Jantunen ja Topi ovat Virtasen työkavereita. Jantunen on koko työpaikan ahkerin ja Topi on ehkä ainoa B-Virtasta alempi työntekijä, mutta saa silti samaa palkkaa. Reino Murikka on työnjohtaja ja Virtasen lähin esimies. Hän on keski-ikäinen, isokokoinen, kalju, hieman tyhmä ja kovalla äänellä varustettu mies. Hän nauttii Virtasen läksyttämisestä ja vahtii tätä koko ajan. Ahkeraksi Murikkaa eikä Lennart Nilkéniä voi kutsua, sillä molemmat istuvat tekevät konttorilla aivan jotain muuta kuin töitä, kuten esimerkiksi juovat kahvia ja lukevat lehtiä. Nilkén on Virtasen työpaikan yli-innokas toimistopäällikkö. Nilkén on nuori, itserakas ja menestyvä.  Hän ottaa aina kunnian kaikesta. Paikan pomo, vanha ja huonokuuloinen johtaja Hynälä piipahtaa silloin tällöin sikari suussa työntekijöiden keskuudessa. Työntekijöille hän keksii aina lisää työnkuvan ulkopuolella olevia tehtäviä, kuten autonsa pesemistä tai mökkinsä kunnostamista.

Sarjakuvan miljöönä on suurimmaksi osaksi Virtasen työpaikka sekä koti. Työpaikka kuvataan hyvin selkeästi tavallisen näköiseksi eikä mitenkään normaalista poikkeavaan. Siellä on omat työpisteet työntekijöille ja korkeampiarvoisimmille omat työhuoneet. Lisäksi talosta löytyy kahvihuone, mikä korvataan albumissa kahviautomaatilla. Virtasen kotia ei olohuonetta (sohva) ja keittiötä pahemmin esitellä. Virtasen ja Armin sekä Markon makuuhuoneet saattavat kuitenkin jossain kuvassa piipahtaa.

B-Virtasen kuvitus on enimmäkseen mustavalkoista, mutta värillisiä sivujakin löytyy. Piirrostekniikka ja taustat ovat hyvin yksinkertaisia ja ehkä jokseenkin tylsiä. Se toisaalta sopii B-Virtasen olemukseen sekä sarjakuvan aiheeseen. Kaikki kuvat ovat piirretty samankokoisina ja suurimmaksi osaksi samasta kuvakulmasta, joitain poikkeavuuksia kuitenkin aina löytyy. Sarjakuvassa itse näen ensin piirretyn kuvan ja vasta sen jälkeen huomioin tekstin. Kuvien avulla ymmärtää stripin keskeisen asian, mutta tekstit täydentävät ja tarkentavat kuvien antamaa sanomaa sekä korjaavat väärinymmärryksen, jos sellainen on tullut.

Valitsemassani albumissa tai oikeastaan koko B-Virtanen sarjakuvakokonaisuudessa minua eniten kiinnosti hahmon tylsä elämä. Se on niin arkipäiväistä ja kaikki varmasti tietävät tunteen kun kaikki kaatuu päälle eikä mitään jaksaisi tehdä. 

Vastauksia Lauran kysymyksiin

1.Luetko yleensä runoja?
-En

2.Millaisia runoja luit Karaoke-projektia varten?
-Ilpo Tiihonen; Lyhyt oodi kaikelle,  Tommi Parkko; Pelikaani, Esa Hirvonen; Uralin nälkä, Merja Virolainen; Kontaktia halutaan


Lyhty oodi kaikelle: Runoja oli helppo lukea ja ymmärtää. Osa runoista oli ehkä hieman liian pitkähköjä eivätkä sopisi runokaraokeen.
Pelikaani: Runot olivat vaikeaselkoisia eivätkä olisi ehkä runokaraoken tyylisiä.Uralin nälkä: Hyviä perusrunoja, ehkä liian pitkiä.
Kontaktia halutaan: Runot olivat ihan ok, mutta ne eivät mielestäni sovi runokaraokeen eivätkä 7-9-luokkalaisille

3.Tunsitko entuudestaan runoilijaa, jonka valitsitte Karaokeen?
-En tuntenut entuudestaan ketään runoilijaa. Eniten pidin Esa Hirvosen runoista.

4.Mitä ajatuksia lukemasi runot sinussa herättivät?-Runot olivat hyviä ja niitä jaksoi lukea, mutta mitään erityistä tunnetta ne eivät herättäneet.

5.Aiotko jatkaa runojen lukemista itsenäisesti? (tai jos lukenut ennenkin: Löysitkö projektin runoista uutta luettavaa?)
-Jos eteeni osuu joku hyvä runokokoelma niin luultavasti sen lukaisen, mutta muuten en